Pukeutumisen historiaa ja muodin synty

Pukeutumisen tarve on ollut jo alkuihmisellä, meidän tuntemiamme vaatteita ei tuolloin luonnollisesti vielä käytetty, vaan pukeutumisella käsitetään kaikkea sitä mitä ihminen on käyttänyt ulkomuotonsa muunteluun ja peittämiseen. Pukeutumiseen lasketaan kuuluviksi puku, asusteet, jalkineet, kampaus, päähineet, korut, tatuoinnit ja kosmetiikka. Pukeutuminen on ollut aluksi vartalon koristelua eri tavoin. Lämpimissä olosuhteissa ei fyysistä suojautumista kylmyyttä vastaan tarvittu vaatteina, vaan lämpö saatiin tarvittaessa tulen lämmöstä. Vasta siirtyminen uusiin, vaikeampiin luonnonolosuhteisiin pakotti ihmiset turvautumaan päällä pidettäviin vaatteisiin.

Ensimmäiset muodot pukeutumisesta olivat ihon koristelua luonnon väriainein, kehomaalauksin ja tatuoinnein. Lisäksi kerättiin ja käytettiin erilaisia luonnon materiaaleja, kuten kiviä, simpukoita, heiniä, sulkia, hampaita ja luunpaloja, joista valmistettiin erilaisia koristeita käytettäväksi hiuksissa, kaulassa, käsissä ja jaloissa. Tulen hallitseminen mahdollisti siirtymisen ankarampiin luonnonoloihin. Karvaton alkuihminen karaistui jääkauden aikana ja vähitellen tottui kylmempään ilmastoon tulen tarjotessa hetken lämpöä. Suojautuakseen auringon poltteelta, kylmiltä öiltä ja hiekkamyrskyiltä, Homo erectus alkoi kattaa asumuksensa puilla, oksilla ja turkiksilla. Aluksi turkikset siis olivat suojaavina kattoina, eivät vaatteina. Kun ihminen alkoi etääntyä eläimestä ja suojautua sitä vastaan, omaksui ihminen suojakseen eläimen jäljittelyn mm. verhoamalla kehonsa eläimen turkiksella. Alkuihminen oivalsi samalla vaatteen antavan taikavoimia, joiden avulla pystyi suojautumaan niin eläimiä kuin luonnonvoimia vastaan. Lisäksi vaatteilla pystyi vahvistamaan ja osoittamaan sosiaalista asemaansa yhteiskunnassa, sekä voittamaan heimon jäsenten hyväksynnän. Ensimmäiset shamaanit korostivat suuruuttaan ja valtaansa korkeilla päähineillä ja muista poikkeavin näyttävin vaattein. Lisäksi käyttämällä naamioita, voimakkaita sotamaalauksia ja erilaisia töyhtö- ja sarvipäähineitä suojauduttiin pahoilta hengiltä ja toisilta ihmisiltä.

Vanhin löydetty silmäneula on paleoliittiseltä kaudelta, 40 000 vuotta sitten. Tuolloin jo hyvinkin osattiin ommella taljoja yhteen pukineiksi käyttämällä neulaa ja lankana eläinjänteitä, aivan kuten eskimot viime aikoihin saakka. Venäjältä Wladimirin kylästä on löydetty 30 000 eKr. peräisin olevat ponchomainen turkisviitta, turkishousut, päähine ja turkisjalkineet. Päähineessä ja jalkineissa on ollut norsunluuhelmikirjailua, joka on saattanut olla maagisia voimia antavaa shamanismikultin koristelua.

Suurin edistysaskel pukeutumisessa otettiin, kun keksittiin alkeellinen tapa käyttää kasveista saatavia kuituja. Nykyajan naisen vaate on peräisin n. 8 000 eKr. maanviljelyskauden kietaisupuvusta, jossa käytettiin eläinten nahkoja ja kasvikuituja. Kuidut vain huovutettiin, solmittiin ja palmikoitiin yhteen, kunnes myöhemmin kudontatekniikan keksimisen jälkeen kuidusta kehräämällä ja kutomalla saatiin ensimmäiset kankaat. Kangaspuissa kudotut yksinkertaiset pellavakangaspalat kiedottiin sellaisenaan vartalon ympärille, tai niitä kiinnitettiin toisiinsa ja sidottiin vyöllä ja soljilla. Jokaisella kulttuurilla oli oma tapansa kietaista kangas verhoamaan vartaloa, jolloin tuloksena oli veistoksellinen vaate.

MUODIN SYNTY

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan länsimaisessa kulttuurissa muoti syntyi myöhäisellä keskiajalla, kuusi ja puoli vuosisataa sitten, jolloin ihminen asettui aloilleen ja Italian kaupunkivaltiot vaurastuivat lisääntyneen kaupankäynnin myötä.  Jo 1300- luvulla Burgundin alueella lisääntyi aristokraattien keskuudessa mielenkiinto muotia ja muodikkaita vaatteita kohtaan. Vaatteet, jotka olivat äärettömän arvokkaita, symbolisoivat asemaa yhteiskunnassa ja tekivät ihmisistä yhä enemmän yksilöllisiä. Heille syntyi myös uudenlainen pukeutumisen kulutuskäyttäytyminen, sillä ensimmäistä kertaa vaatteita heitettiin pois ennen kuin ne olivat täysin kuluneet ja loppuun käytetyt.

Kaupungeissa, etenkin Englannissa, kiinnostus muotiin lisääntyi teollisen vallankumouksen vaikutuksesta 1700 ja 1800-lukujen taitteessa. Ranskassa vallankumouksen aikana pukeutuminen yksinkertaistui ja monet vaatetusalan taitavat, monet erikoistekniikat hallitsevat ammattilaiset jäivät työttömiksi. Ranska menetti joksikin aikaa 200 vuotta kestäneen johtavan asemansa muodin maailmassa. Teollistumisen myötä kankaiden ja samalla myös vaatteiden massatuotanto alkoi ja niiden hinnat alenivat yhä useamman saataville.

Uudelle sosiaaliryhmälle, työssäkäyvälle naiselle kehittyi muodin metropoleissa oma, uusi käytännöllinen tapa pukeutua. Jo 1860- luvulla kaupungin katukuvassa työssä käyvillä naisilla  New Yorkissa oli ns. ’Fift Avenue Walking Dress’, eli heillä oli Fift Avenue- kävelypuku, jonka esikuvana oli metsästysjakku.  Tästä alkoi vauhdilla naisen pukeutumisen kehitys, jolloin se tuli paljon monipuolisemmaksi eri käyttötarkoituksiin ja kehitys kohti nykyistä naisen pukeutumista alkoi.

Tuolloin kuten nytkin muoti ei ole pysyvää, se on koko ajan tulevan ja menneen häilyvällä rajaviivalla. Kuten Georg Simmel on sanonut, kun muoti on levinnyt, se on jo ohi…